Kauhukertomus Espanjasta: ripsienpidennys gone wrong

Moikka!

Vaikka moni Suomalainen hakeekin vihreämpää ruohoa aidan toiselta puolen, täytyy sanoa että jotkut asiat täällä Suomessa ovat vain paremmin kuin maailmalla. Yksi näistä asioista on ripsienpidennykset jotka otan tässä postauksessa paremmin käsittelyyn.

Monelle naiselle nykyään ripsienpidennykset helpottavat arkea ja takaavat kauniin olon aamuisinkin heti herättyä. Näin kuitenkin vain jos lopputulos on onnistunut...

Allaolevan kuvan ripset kävin laittamassa juuri ennen Espanjaan takaisinlähtöä joulun jälkeen, ja sinnittelin niillä jopa maaliskuuhun saakka käyttäen apunani liimattavia irtoripsiä (Primarkista saa parhaimmat ja halvimmat, 1,5e maksavat, irtoripset mitä olen ikinä käyttänyt, suosittelen!!) Maaliskuun saapuessa kyllästyin irtoripsien liimailuun, joten hankin itselleni ajan Benalmadenan Pueblon kauneushoitolasta, joka osoittautui suureksi virheeksi. Kyselin naiselta volyymiripsiä, mutta hän kertoi tekevänsä vain "normaaleja" eli minun käsityksen mukaan klassisia pidennyksiä. Ajattelin, ettei kai sillä niin väliä ole, joten varasin hänelle ajan. Myöhemmin kuitenkin selvisi, ettei tällä naisella tainnut olla hajuakaan ripsienpidennyksistä, tai sitten meidän näkemykset pidennyksistä eroavat todella suuresti :D

Tässä luotto ripsienlaittajani Arjan työnäytettä. Luonnolliset mutta kaarevat ripset ovat minun mieleeni!

Kaikki jotka ovat käyneet joskus ripsia laitattamassa tietävät, että normaalisti laitetaan ala- ja yläripsien väliin suoja joka estää silmien kiinniliimautumisen. Tämä Pueblon nainen kuitenkin oli keksinyt tähän oman ratkaisunsa, hän kun säästi kuluissa eikä laittanut minkäänlaista teippiä tai lappua ripsien väliin, vaan repäisi silmäni auki aina kun oli laittanut ripsen! Tässä vaiheessa alkoi jo hieman epäilykset herätä, mutta koska keskeneräistä työtä ei saa arvostella yritin vain pysyä positiivisena ja luottaa tekijän ammattitaitoon...

Siinä hetken maattuani epäilykset kuitenkin vain kasvoivat, kun tunsin ettei nainen käyttänyt ollenkaan pinsettejä, vaan iski ripset silmiini sormilla. Voitte kuvitella miten kuumottava tilanne tämä oli, yritä siinä sitten pysyä positiivisena ja luottavaisin mielin :D 

Ok, valmista tuli. Aika nousta ja katsoa peiliin... 

"Ei per***e mitkä nää on?!"- Oli ensimmäinen ajatukseni kun näin ripset peilistä. Ei tainnut tekijäkään olla ihan tyytyväinen lopputulokseen, kun hän siinä selitteli että huomenna näyttää paremmilta (Ei muuten näyttänyt), kun ripset ovat laskeutuneet ja asettuneet paikoilleen. Ainiin ja vasemman silmän ripseni kuulemma kasvavat vinoon joten sen takia lopputulos ei ollut niin hyvä kuin oikeassa silmässä :D Kilttinä ihmisenä en kehdannut valittaa ripsistä vaan suomalaisittain nielin pettymykseni, esitin tyytyväistä ja myöhemmin haukuin ripset kavereilleni enkä enää palannut tähän kyseiseen paikkaan. Me suomalaiset kun äänestämme jaloillamme... Aloin muuten harkita näyttelijän uraa tämän esityksen jälkeen, sillä vähintään Oscarin olisin mielestäni ansainnut siitä kun onnistuin vielä hymyilemäänkin tämän kokemuksen jälkeen!

Kotimatkalla laitoin kavereille kuvia ja videoita ihan paniikissa, ripset olivat kuin paksuja lankoja jotka oli tökätty suoraan luomeeni kiinni, ja liima oli palloina luomirajassa luomen päällä. Yritin kaikkeni tykätä ripsistä, mutta en onnistunut joten etsin Fuengirolasta suomalaisen kauneushoitolan jossa kävin poistattamassa ripset ja laitattamassa uuden volyymit tilalle. 

Tälläiset ötökänjalat koristivat silmiäni 

Tässä suomalaisessa paikassa ihmeteltiin, että miten minulle ei ollut tullut allergista reaktiota liimasta, joka oli siis ripsien sijaan kiinni luomessa paikoittain lähes nuppineulan pään kokoisina paakkuina. Ripset saatiin onnistuneesti poistettua ja uudet laitettua tilalle, ja olin todella huojentunut, sillä viimein sain kunnon ripset! Nämä tosin olivat hieman liian pitkät makuuni, mutta tuon kauhukokemuksen jälkeen meinasin itkeä onnesta kun ripset olivat paikallaan ja näyttivät näin siisteiltä:

Kiitos Harmonian Anni silmieni pelastuksesta! Oppikaa siis minun virheestäni ja harkitkaa kaksi kertaa ennekuin menette tälläiseen pieneen paikkaan laittamaan ripsiä ja jos vahinko pääsee käymään, hankkiutukaa niistä mahdollisimman nopeasti eroon ettei omat ripset tuhoudu tai tule allergista reaktiota!

Onneksi tästä katastrofista selvittiin säikähdyksellä ja jos jotain positiivista, niin ainakin tuntuu todella hyvältä nykyään istua luotto kosmetologin penkkiin kun ei tarvitse pelätä prosessia eikä lopputulosta, vaan aina saa sitä mitä meni hakemaan ;)

Ripsiterveisin,

Karolina

ps. Missä ne luvatut helteet on??

Mitä nyt?

Heipsan!

Kiusallisia "Mitäs sä nyt meinaat tehdä?"- kysymyksiä on lähiaikoina sadellut joka suunnalta, joten ajattelin vastata nyt kaikille yhteisesti blogipostauksen muodossa. Kiusallisen kysymyksestä tekee se, että vastaukseni voisi kiteyttää kahteen sanaan: "Hyvä kysymys".

Benalmadenan Buddha- patsaalta on muuten upeat näkymät Fuengirolaan, varsinkin auringon laskiessa!

Taustatiedoksi siis, että koulupaikka ei auennut Espanjasta. Hakemuksissa oli jotain häikkää (yllätys yllätys), mutta onneksi parin kyyneleen jälkeen tajusin, että se on oikeastaan ihan hyvä asia. Luulen, etten olisi ollut vielä valmis opiskeluun Espanjan kielellä jossain uudessa paikassa, yksin. Noh, ei auta muuta kuin alkaa miettiä vaihtoehtoja joita tällähetkellä on D:hen saakka. Tosin vaihtoehto a. vielä puuttuu sillä jos se olisi, osaisin vastata tuohon kysymykseen! 

a.) Kerron kun keksin jotain tähän

b.) David, Espanjan kuntosalini omistaja tarjosi minulle työtä uudelta saliltaan, mutta tämä ei ole kaikista luotettavin vaihtoehto joten lisäksi pitäisi varmaan keksiä toinen työ tai opiskella jotain samalla...

c.) Pari yötä sitten en saanut unta joten aloin googletella vapaaehtoistöitä Afrikassa. Minua houkuttelisi hirveästi lähteä jonnekkin köyhään paikkaan pariksi kuukaudeksi auttamaan ihmisiä jotka oikeasti tarvitsevat apua.

d.) Jäädä Suomeen tekemään töitä ja hakea Suomeen kouluun. Tämä olisi varmaan kaikista "järkevintä" mutta koska minun elämässäni sydän vie ja järki vikisee, en ole vielä ihan lämmennyt idealle.

Ihan hyviä ideoita kaikki vaikka itse sanonkin, mutta mikään ei oikeen tunnu omalta... Toisaalta olisi ihana jäädä Suomeen, sillä kaikki on täällä niin "helppoa" ja tietty perhe ja ystävät ovat täällä, mutta toisaalta taas tuntuu että täällä ei ole mitään minulle.

"A ship in a harbor is safe but that's not what the sips are for"

Tässä tapauksessa minä olen laiva ja Suomi on minun satama. Tämä laiva kuitenkin kaipaa jännitystä, uusia kokemuksia ja vaihtelevuutta. Vierivä kivi ei sammaloidu ;) 

Tässä siis oli suht. kattava vastaus kysymykseen "Mitä meinaat nyt?". Jos jollain on hyviä ideoita saa kertoa! Olen tällä hetkellä sen verran epätoivoinen, että minut saa puhuttua mukaan varmaan ihan mihin vaan :D Kysymys tällä hetkellä kuitenkin kuuluu: Voiko Suomi tarjota minulle sitä mitä kaipaan?

Hämmentynein terveisin,

Karolina

Kiinnostaako ulkomaillelähtö?

Holaa!

Muistan kun pari vuotta sitten kävellessäni koulusta koiin vaakasuorassa räntäsateessa vannoin itselleni (taisin oikeastaan jopa kirota tätä ääneenkin siinä hetkessä) että "en enää kestä tälläistä kuraa, mä niin muutan ulkomaille!" Tällaisten epätoivon hetkien lisäksi aina lomamatkojen jälkeen ahdistus palata Suomeen oli niin lamaannuttava, että olin aina lomanjälkeisen viikon 100% varma, että muutan pois Suomesta. Jotenkin arki kuitenkin vei aina mukanaan ja suomalainen mentaliteetti "enhän MINÄ nyt voi ulkomaille muuttaa" tappoi muuttohaaveeni. 

Viime keväänä sain aika puskista todella hyvän kuuloisen tarjouksen lähteä Espanjaan au-pairiksi ja kerran host-äitini kanssa puhelimessa jutelleena päätin, että se on nyt tai ei koskaan. Olin älyttömän innoissani mutta samalla tietenkin jännittynyt. Lentolipun ostin tyyliin silmät kiinni painaen vahvistus nappia, sillä minua jännitti niin paljon! Jännityksestä puheenollen: muistan ikuisesti sen tunteen lentokentällä kun istuin portin edessä ja mietin, että ei hitto mitäköhän tästäkin oikein tulee... Näin melkeen vuosi sen jälkeen voin sanoa, että siitä tuli elämäni paras kokemus ja olen varma, että päätös lähteä Espanjaan oli tulevaisuuteni, mielenterveyteni sekä elämänlaatuni kannalta se ainoa oikea. 

"Traveling is the only thing you buy that makes you richer"

Jos mietit ulkomaillelähtöä:

• Muista, että mikään ei ole lopullista. Jos sinua alkaa reissussa kaduttaa voit aina palata kotiin.

• Älä mieti liikaa!! Ei ole parempaa tapaa sabotoida itseään kuin ylimiettiä asioita. Tähän sopii oikeastaan sama ohje kuin siihen, kun ensimmäistä kertaa pitää uskaltaa ajaa moottoritiellä Espanjassa: silmät kiinni ja kaasu pohjaan.

• Itselläni ainakin jännitykseen toimi muiden ihmisten kanssa jutteleminen, he yleensä ovat asiasta melkeimpä enemmän innoissaan kuin sinä, joten he saavat kyllä sinunkin innostuksesi taas nousemaan suuremaksi kuin jännitys!

• Älä anna pelolle valtaa! Aina nuorempana mietin, että olisi niin siistiä lähteä ulkomaille ja ihailin niitä ihmisiä jotka tekivät sen. Jotenkin aivoihini oli kuitenkin iskostunut ajatus: "mutta enhän minä voi…". Hetkinen, miksi muka en voi? Kaikki muut ovat jotain super ihmisiä ja voivat, mutta minä en? BULLSHIT! Jos sinä haluat, sinä pystyt!

• Yritä olla odottamatta mitään. Jos maalailet pilvilinnoja päässäsi ja kuvittelet valmiiksi miten kaikki tulee menemään voi pettymys olla aika karvas. Toisten ihmisten saatika ympäristön on mahdotonta vastata päässäsi rakenneltuja kuvitelmia.

• Oikeastaan ei ole mitään mietittävää, ulkomaille lähtö on aina hyvä idea! Se opettaa niin paljon itsestä ja maailmasta ja olen varma, että harva katuu päätöstään lähteä. 

Silmät kiinni ja sekaan ;)

Yhteenvetona siis: elämä on lyhyt ja maailma on suuri joten lähde jos siltä tuntuu, myöhemmin ei ehkä tule enää mahdollisuutta. Läheiset eivät hylkää vaikka lähtisitkin ja tulisit häntä koipien välissä takaisin!

Ollaan rohkeita! 

Karolina

Elä ja anna toisten elää

Hei ♥

Olen viimeaikoina kokenut jonkun asteisen heräämisen joka on tuonut tietynlaista rauhan tunnetta. Olen nimittäin ymmärtänyt, että minulla on minun elämä ja sinulla on sinun elämä ja hänellä on hänen elämä. Jokainen elää omalla tavallaan eikä se ole kenenkään muun asia, miten päiväsi käytät, kenen kanssa ne vietät tai mitä sinä tavoittelet.

En osaa sanoa miksi, mutta tämä ajatus iski minuun kuin salama kirkkaalta taivaalta. "Live and let others live". Olen kuullut sanonnan aiemminkin, mutta nyt vasta OIKEASTI uskon siihen. Omaan elämään keskittyminen on paitsi hyväksi omille tavoitteille, mutta myös mukavaa kanssaeläjien kannalta. Ei ole kenestäkään kivaa kun joku tunkee nenänsä toisten asioihin ja jakaa ei-toivottuja mielipiteitään/ohjeitaan...

♥ Jos joku haluaa punnita ruokansa grammalleen ja syödä minuutilleen oikeaan aikaan anna hänen syödä rauhassa, nämä punnitut grammat eivät ole pois sinun annoksestasi.

♥ Jos joku haluaa syödä joka päivä keksin kahvin kanssa anna hänen nauttia rauhassa, ei se keksi sinun pyllyysi mene.

♥ Jos joku rakastaa samaa sukupuolta olevaa henkilöä anna heidän rakastaa, se rakkaus ei ole millään tavalta sinulta pois.

♥ Jos joku ei halua käyttää alkoholijuomia anna hänen juoda Pepsi Maxia rauhassa, jääpähän sinulle enemmän sitä alkoholipitoista.

Jos joku haluaa laittaa sun tukan täyteen pyykinpoikia anna hänen laittaa, ei edes satu.

En tarkoita, että kaikkia toisten ihmisten päätöksiä ja valintoja pitäisi ymmärtää, mutta ei niitä tarvitse tuomitakaan. Kaikki tekevät niin kuin itse näkevät parhaaksensa. Vie kamalasti energiaa kun omien päätösten ja valintojen lisäksi pitää arvostella ja punnita vielä toistenkin päätöksiä ja valintoja!

Peace and love,

Karolina

ps. Onnittelut kaikille koulupaikan saaneille! ♥