Hyvät ja huonot sanonnat

Heipsun!

Jostain syystä viimeiakoina korvaani ovat pistäneet erilaiset sanonnat ja kansan"viisaudet". Haluaisin tavata näitten lausahduksien keksijöitä, sillä joidenkin sanontojen kohdalla ihmettelen suuresti, että minkälainen järjen jättiläinen sieltä takaa oikein löytyy. 

Elokuussa Tukholmasta napsastu kuva. Mitä mieltä olette, onko totta, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella? ;)

Ensinnäkin viikko sitten ollessani ripsihuollossa meillä tuli kosmetologini kanssa puheeksi se, miten suomalaiset ovat niin vaatimattomia ja monesti tyytyvät seinäruusun rooliin. (Aika paha yleistys, anteeksi siitä kaikki itsevarmat ja näkyvät yksilöt) Tässä pari sanontaa, jotka ovat suoraan sanottuna syöpää yhteiskunnalle:

"Vaatimattomuus kaunistaa"

Excuse me?! Etsin synonyymejä vaatimattomalle ja netistä löytyi sanoja, kuten "huomaamaton", "mitätön" ja "vähäpätöinen". Kuinka moni oikeasti luokittelee mitättömyyden ja huomaamattomuuden kaunistavaksi piirteeksi? :D Tämän lausahduksen voisi mielestäni muuttaa muotoon "Itsevarmuus kaunistaa".

                                              

"Kell' onni on, se onnen kätkeköön"

Hyvänä kakkosena tulee tämä ilosanoma. Ihmekään jos suomalaisia sanotaan masentuneeksi kansaksi, jos ne kaikki vähäisetkin onnelliset ihmiset peittävät onnensa! Tämän sanonnan puolestaan voisi mielestäni muuttaa johonkin tän tyyliseen: "Kell' onni on, se sitä hierokoon toisten ihmisten naamoihin". Hyvä olo on tehty jaettavaksi ja se varmasti tarttuisikin kuin norovirus Siljan laivalla, jos sitä vaan uskallettaisiin levittää.

Onneksi myös tältä puolelta aitaa löytyy kauniita maisemia. No filter needed!

 Onneksi suomen kielestä löytyy myös käyttökelpoisia ja jopa voimaannuttavia ja lohduttavia sanontoja! Tässä muutama lemppari:

"Jokainen on oman onnensa seppä"

Tätä olen tarvinnut sen jälkeen kun päätin jäädä Suomeen. Ensin ajattelin, etten voi olla yhtä onnellinen täällä, kuin Espanjassa, mutta sitten tajusin että minä olen oman onneni seppä ja voin tehdä itseni onnelliseksi vaikka roska-astiassa. Tämä ajattelumalli toimii ainakin minulla, sillä koen olevani onnellinen :)

"Odota parasta, varaudu pahimpaan"

Tämä sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen ja siksi se onkin yksi lempparini!

"Kaikki loppuu aikanaan"

Tämän voi ottaa negatiivisesti, mutta myös positiivisesti: mm. HIIT- treenin aikana tämä on erittäin lohduttava sanonta :D

"Elämä kantaa"

En tiedä onko tämä "virallinen" sananlasku, mutta ysiluokan kevätjuhlassa rehtorimme piti puheen jossa mainitsi kyseisen lausahduksen. Tämä on jäänyt mieleeni ja aina kun on vaikeaa, yritän luottaa siihen että elämä kyllä kantaa ja asioilla on tapana järjestyä. Tähän mennessä näin on aina käynyt!

"Kauneus on katsojan silmässä"

Loppukevennyksenä pari Espanjan kielen helmeä. Harmittaa ettei tullut kirjoitettua niitä ylös aina kun kuuli uuden, mutta tässä pari jotka ovat jääneet mieleen, ja niihin suorat käännökset:

Dar a luz

=Antaa valoon. Eli synnyttää

Consultarlo con la almohada

=Konsultoida tyynyn kanssa. Eli nukkua yön yli.

Ser aguafiestas

=Olla vesijuhlat. Eli olla ilonpilaaja. Olen myös kuullut, kun espanjalaiset käyttävät tätä ilmausta myös englanniksi eli "You are a waterparty" ja sepä se vasta olikin hauskaa kuultavaa.

Hacerse el sueco

=Esittää ruotsalaista. Eli esittää tyhmää.

Nyt nenäliinat valmiiksi ja katsomaan Elämä lapselle- konserttia! Hyvää loppuviikkoa <3

- Karolina

On rohkeutta kuunnella sydäntään

Long time no see!

Pitkänpitkän hiljaiselon jälkeen olen valmis ilmoittamaan, että olen hengissä! Viime viikot ovat olleet sellaista pohtimisen aikaa, ettei energia ole riittänyt blogikirjoitusten ajattelemiseen. Pohdinta on lähinnä kohdistunut siihen, että minulle tarjottiin töitä eräästä ravintolasta Fuengirolasta. Saatuani tiedon siitä, että heillä olisi minulle töitä tarjolla, olin ihan älyttömän iloinen. Taisin jopa itkeä onnesta ja kädet tärisivät vielä varmaan tunnin puhelun loputtua. Tätä iloisuutta ja onnea kesti aikansa, kunnes yhtäkkiä minuun iski lähdön ahdistus. Kaikki muut tietty olettivat, että olen innoissani lähdössä ja niin yritin itsellenikin uskotella. Tuli sellanen olo, että onhan se lähdettävä kun tälläinen mahdollisuus ja kaikki muutkin olettavat, että lähden.

Yritin viimeiseen asti innostaa pakottaa itseäni lähtemään, mutta kun tuli hetki kun lentolippu olisi pitänyt ostaa, oli pakko avata suu. Oli todella pelottavaa kertoa ajatuksista muille, tuntui jotenkin niin luuserilta kaiken hehkutuksen jälkeen hylätä tälläinen mahdollisuus ja jäädä kotiin. 

Eilen aamulla keräsin rohkeuteni ja sain vihdoin sanottua asiani veljelleni. "Arvaa mitä, musta tuntuu että haluan jäädä Suomeen". Riku tätä hieman ihmetteli ja kyseli, että miksi. Vastasin, ettei vaan tunnu hyvältä lähteä, johon hän tokasi miehekkään yksinkertaisesti "No miksi sä lähtisit jos et halua". Niin. Noin yksinkertaista se on! Ei tuntunut yhtään tyhmältä kun tajusin, että olen saanut noinkin yksinkertaiseen asiaan kulutettua jo toista viikkoa ja käynyt läpi kaikki mahdolliset tulevaisuuden skenaariot ja "mitä jos"- tilanteet. 

Olen sitä mieltä, että pitää elää hetkessä. Pitää tehdä asiat sillä tavalla, kun juuri siinä hetkessä tuntuu hyvältä. Kirjoitin yhteen aikaisempaan postaukseen, että minun elämässäni sydän vie ja järki vikisee ja nyt se tuli taas todistettua. En voi pakottaa itseäni mihinkään mikä ei tunnu hyvältä.

Tavallaan nolottaa myöntää, että jään mielummin Suomeen kun lähden Espanjaan. Toisaalta kuitenkin olen ylpeä siitä, että uskallan kuunnella omaa sydäntäni ja tehdä omat päätökseni miettimättä sitä, mitä muut ajattelee (vaikkakin se vaatii erittäin pitkää pohdintaa :D). Päätös ei todellakaan ollut helppo, mutta se on nyt tehty ja siinä on pysyttävä. 

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

♥ Karolina

Miksi urheilla ilman kilpailua tai kovia tavotteita?

Moikka!

En ole huippu-urheilija, en kilpaile enkä omista elämääni 100% urheilulle. Jätän joskus treenejä välistä ja joskus lähden salilta kotiin kesken treenin jos ei ole fiilistä tai tuntuu että joudun pakottaa kropan väkisin töihin.  

Toisinaan urheilen kolmesti päivässä, rikon rajojani ja suorastaan pursun innosta lähteä salille. 

Urheilu elämässäni tarkoittaa hyvää oloa, itseni haastamista ja tasapainoa.

Mitä järkeä on urheilla, jos ei aio kilpailla tai asettaa selkeitä tavoitteita?

Stressin ja pahan olon purkuun liikunta on varmasti paras keino. Juoksemiseen minulla on kirjaimellisesti viha-rakkaus suhde. Kerran ex poikaystäväni kanssa lenkillä ensimmäiset 15 minuuttia kirosin juoksemisen alimpaan helvettiin, kunnes en enää kestänyt sitä ketutusta jonka juokseminen aiheutti ja yhtäkkiä pysähdyin ja lähdin kävelemään takaisin autolle. (Se oli viimeinen kerta kun lähdimme yhdessä juoksulenkille :DD) Toisinaan taas juokseminen on ainoa asia mistä tulee hyvä olo, esimerkiksi todella vihaisena on ihana lähteä juoksemaan. Siinä kun aikansa pinkoo minkä jaloistaan pääsee viha ikäänkuin haihtuu pois. Eli jos joskus suututat minut ojenna vain lenkkarit niin katsellaan lenkin jälkeen uudestaan. Liikunta yleisestikin lievittää stressiä ja endorfiinit tuottavat mielihyvää ja luulen, että ilman urheilua pääni olisi hajonnut jo useampaan otteeseen!

Yksi hyvä syy urheilemiseen on se, että treenin jälkeen itsevarmuus saa buustia ja peilistä katsoo takaisin Beyonce. Vähän eri fiilis siihen verrattuna, kun on ollut parin päivän tauko ja peilistä katsomisen jälkeen on valmis ilmoittamaan itsensä Rakas sinusta on tullut pullukka- ohjelmaan.

Muistan pari kertaa, kun olen raahautunut salille itku silmässä syystä tai toisesta, ja vielä juoksumatolla lämpätessä on vierähtänyt pari kyyneltä, mutta olen vain laittanut musiikin kovemmalle ja beast moden päälle. Pahan mielen kääntäminen voimaksi takaa loistotreenin ja se hyvä olo tälläisen puristuksen jälkeen on aivan uskomaton. Tulee ihan soturiolo!!

Show 'em love :DD

Se fiilis kun hyvän jalkapäivän jälkeen jalat pettävät alta. Tästä kompuroinnista tulee huomattavasti parempi fiilis kuin siitä, kun jalat pettävät alta muutaman lasillisen jälkeen...

Urheilun harrastajilla kaikilla on varmaan taipumusta masokismiin, sillä lihaskipu seuraavana päivänä on nimensä mukaan KIPUA, mutta samalla ah niin ihanaa. Lempparini on ehdottomasti se, kun penikat ovat jumissa ja niitä hieroessa sattuu niin paljon, mutta samalla tuntuu niin hyvältä. Ehkä siitä kivusta tekee ihanaa myös se, että tietää tehneensä jotain oikein :P

Viimeisenä mutta ei vähäisempänä: ruoka. Myönnän, että välillä ainoa motivaationi salilla on se, että treenin jälkeen saa ruokaa :D Yleisestikin mitä enemmän treenaa sitä enemmän saa/pitää syödä ja sehän sopii kaltaiselleni food loverille!

Liikunnassa mielestäni parasta on se, että sitä voi tehdä niin monella eri tavalla, että jokainen varmasti löytää itselle sopivan tyylin. Toisten kilpaillessa toiset nauttivat hyvinvointiliikunnasta eikä kumpikaan ole toista huonompi. Liikunta jokaisessa muodossa on positiivista ja mielestäni tärkeintä on, että siitä nauttii aidosti!

Liikunnallisin terveisin,

Karolina

5 asiaa jotka tein, joita toivon etten olisi tehnyt

Moikka!

Tiedättekö sen hetken, kun joku tekee jotain niin tyhmää, että ei voi muuta kuin ihmetellä miten tyhmiä ihmiset ovat? Jokaiselle on varmasti itselle käynyt tälläisiä tyhmyyden hetkiä, mutta onneksi niille voi jälkeenpäin nauraa. Viimeviikolla flunssassa keräsin muutaman oman elämäni tähtihetken ja nyt jaan ne teidän kanssanne, enjoy!

1. Tanssin wanhojentanssit vuonna 2014 ja olin jo elokuussa ostanut unelmieni prinsessamekon, jonka vein muistaakseni joulun jälkeen ompelijalle pienennettäväksi. Pienennyksen jälkeen kuitenkin olin vielä laihtunut, joten kun h-hetki oli käsillä, mekko ei vain pysynyt päällä. Ensimmäisissä tansseissa tungin mekkoni rintamukseen sukkia, mutta se osoittautui huonoksi ideaksi, sillä mekko ei pysynyt päällä niistä huolimatta. Toinen yritykseni oli teipata jesarilla puku kiinni ihooni ja hakaneuloilla kavennettua pukua hieman sopivammaksi. Tämäkään ei kuitenkaan riittänyt, vaan viimeinen toivoni oli täyttää rintamus käsipaperilla. Se oli hyvä idea siihen saakka, kunnes talouspaperia alkoi tulla ulos mekon sisältä ja putoilla lattialle, mikä oli hieman noloa... 

Opetus: Älä käytä paperia tissiensuurennukseen

Yhden päivän lihotuskuuri ei myöskään toiminut, yritin nimittäin syödä ihan hirveästi sinä päivänä kun tajusin mekon olevan liian suuri :D

2. Kaikki varmaan ovat nähneet piirretyissä/hauskoissa kotivideoissa, kun jotkut idiootit nuolevat jäistä rautaa ja jäävät kielestään kiinni siihen. Minä voin ylpeänä kertoa kuuluvani näiden idioottien joukkoon. En tiedä mikä päähäni meni, mutta muistan kun joskus ala-aste ikäisenä olin yksin kotona ja sain idean mennä nuolemaan jäistä rautaporttiamme. Kieli jäi siihen aika napakasti kiinni heti ensimmäisellä lipaisulla ja siinä sitä sitten oltiin. Paniikissa selviytymisvaistoni heräsivät ja repäisin kieleni väkisin irti portista "kerran se kirpaisee"- idealla. Todellakin kirpaisi ja puolet kielestäni taisi jäädä kiinni siihen porttiin, mutta hei ainakin tuli todistettua tämä myytti todeksi!

Opetus: Pakkassäällä pidä järki päässä ja kieli suussa.

3. Olin keväällä lähdössä Milanoon viettämään viikonloppua kavereideni kanssa, mutta matka meinasi tyssätä jo lentokentälle, sillä tällä kerralla meni pieleen parikin juttua. Ensinnäkin saavuin kentälle tuntia ennen lennon lähtöä, enkä tuntia ennen boardingia. Ei siinä vielä mitään, vaan olin ilmeisesti laittanut aivoni jo etuajassa lomamoodille, sillä katsoin porttini jostain syystä aivan päin mäntyjä ja lähdin etsimään sitä toisesta päästä kenttää, eivätkä hälytyskelloni soineet vaikka tässä osassa kenttää ei ollut muita matkustajia eikä edes henkilökuntaa. Loppujenlopuksi löysin itseni tyhjästä lähtöaulasta jonka ovet lukkiutuivat takanani. Olin siis jumissa tässä tyhjässä lähtöaulassa, kun lennon lähtöön oli enää parikymmentä minuuttia. Oli siinä varmaan ihmettelemistä miehellä, jolle soitin ovessa olevalla puhelimella ja sönkötin paniikissa espanjaksi, että etsin porttia (joka oli siis aivan toisella puolella kenttää) josta lentoni lähtee ihan pian ja minun on päästävä pois jotta kerkeisin lennolle. Mies avasi minulle ovet ja neuvoi tien portille ja lähdin juoksemaan kentän läpi melkein itku silmässä, olin ihan varma että myöhästyn! Onneksi kuitenkin portille saapuessani siellä oli vielä pitkä jono, joten ehdin kuin ehdinkin paikalle ajoissa!

Opetus: Heitä aivot narikkaan vasta, kun olet sisällä lentokoneessa.

4. En ole ikinä ollut millään tavalla kiinnostunut instrumenteista, mutta yläasteella minusta kuoriutui yllättäen muusikko. Luokkani piti esittää vappuriehassa The Beatlesin Hey Jude- biisi, mutta bändistämme puuttui rumpali ja jouduimme istumaan luokassa niin kauan, että joku ilmoittautuisi vapaaehtoiseksi. Koska minuutit kuluivat eikä kukaan suostunut tehtävään päätin ottaa one for the team ja alkaa rumpaliksi. Tehtäväni oli soittaa peruskomppia koko biisin ajan, mutta jossain vaiheessa esitystä rytmini sekosi jonka seurauksena laulu hyytyi kiusallisesti ja muistan kun luokkalaiseni alkoivat katselemaan toisiaan "mitäs nyt"- ilmeet kasvoillaan... Onneksi talonmiehemme oli ilmeisesti musiikkimiehiä sillä hän pelasti esityksemme näyttämällä minulle kulisseista oikean rytmin. 

Opetus: Jatkossa jätä soittaminen muille ja keskity itse kuuntelemiseen

5. Päätin jouluna toteuttaa korkkarijuoksun jäisellä juna-asemalla muovipohjaisilla korkokengilläni muutaman alkoholiannoksen nauttineena, ja voitte varmaan kuvitella lopputuloksen. Olimme tyttöjen kanssa lähdössä Helsinkiin baariin ja meille tuli kiire junaan, joten juoksimme puolet matkasta ja aivan viimemetreillä junan ollessa jo asemalla tein pesispelaajan tavoin mahasyöksyn laiturille, josta kuitenkin taistelijana pinkaisin samointein pystyyn ja sisään junaan. Junassa huomasimme, että kämmenestäni vuosi runsaasti verta junan lattialle, joten bileiltani päättyi Peijaksen sairaalaan tikattavaksi... Toivoin vähän erilaista päätöstä illalle, mutta ainakin tästä illasta jäi arpi muistoksi kämmeneen ja illasta todellakin tuli unohtumaton!

Opetus: Korkkarijuoksu kuuluu kesään, ei talveen jäiselle junanlaiturille

Vähän harmitti, että ilta loppui lyhyeen mutta onneksi jo sairaalan odotushuoneessa meitä nauratti kaverini kanssa koko tilanne! 

Onneksi virheistä oppii!

-Karolina 

Kauhukertomus Espanjasta: ripsienpidennys gone wrong

Moikka!

Vaikka moni Suomalainen hakeekin vihreämpää ruohoa aidan toiselta puolen, täytyy sanoa että jotkut asiat täällä Suomessa ovat vain paremmin kuin maailmalla. Yksi näistä asioista on ripsienpidennykset jotka otan tässä postauksessa paremmin käsittelyyn.

Monelle naiselle nykyään ripsienpidennykset helpottavat arkea ja takaavat kauniin olon aamuisinkin heti herättyä. Näin kuitenkin vain jos lopputulos on onnistunut...

Allaolevan kuvan ripset kävin laittamassa juuri ennen Espanjaan takaisinlähtöä joulun jälkeen, ja sinnittelin niillä jopa maaliskuuhun saakka käyttäen apunani liimattavia irtoripsiä (Primarkista saa parhaimmat ja halvimmat, 1,5e maksavat, irtoripset mitä olen ikinä käyttänyt, suosittelen!!) Maaliskuun saapuessa kyllästyin irtoripsien liimailuun, joten hankin itselleni ajan Benalmadenan Pueblon kauneushoitolasta, joka osoittautui suureksi virheeksi. Kyselin naiselta volyymiripsiä, mutta hän kertoi tekevänsä vain "normaaleja" eli minun käsityksen mukaan klassisia pidennyksiä. Ajattelin, ettei kai sillä niin väliä ole, joten varasin hänelle ajan. Myöhemmin kuitenkin selvisi, ettei tällä naisella tainnut olla hajuakaan ripsienpidennyksistä, tai sitten meidän näkemykset pidennyksistä eroavat todella suuresti :D

Tässä luotto ripsienlaittajani Arjan työnäytettä. Luonnolliset mutta kaarevat ripset ovat minun mieleeni!

Kaikki jotka ovat käyneet joskus ripsia laitattamassa tietävät, että normaalisti laitetaan ala- ja yläripsien väliin suoja joka estää silmien kiinniliimautumisen. Tämä Pueblon nainen kuitenkin oli keksinyt tähän oman ratkaisunsa, hän kun säästi kuluissa eikä laittanut minkäänlaista teippiä tai lappua ripsien väliin, vaan repäisi silmäni auki aina kun oli laittanut ripsen! Tässä vaiheessa alkoi jo hieman epäilykset herätä, mutta koska keskeneräistä työtä ei saa arvostella yritin vain pysyä positiivisena ja luottaa tekijän ammattitaitoon...

Siinä hetken maattuani epäilykset kuitenkin vain kasvoivat, kun tunsin ettei nainen käyttänyt ollenkaan pinsettejä, vaan iski ripset silmiini sormilla. Voitte kuvitella miten kuumottava tilanne tämä oli, yritä siinä sitten pysyä positiivisena ja luottavaisin mielin :D 

Ok, valmista tuli. Aika nousta ja katsoa peiliin... 

"Ei per***e mitkä nää on?!"- Oli ensimmäinen ajatukseni kun näin ripset peilistä. Ei tainnut tekijäkään olla ihan tyytyväinen lopputulokseen, kun hän siinä selitteli että huomenna näyttää paremmilta (Ei muuten näyttänyt), kun ripset ovat laskeutuneet ja asettuneet paikoilleen. Ainiin ja vasemman silmän ripseni kuulemma kasvavat vinoon joten sen takia lopputulos ei ollut niin hyvä kuin oikeassa silmässä :D Kilttinä ihmisenä en kehdannut valittaa ripsistä vaan suomalaisittain nielin pettymykseni, esitin tyytyväistä ja myöhemmin haukuin ripset kavereilleni enkä enää palannut tähän kyseiseen paikkaan. Me suomalaiset kun äänestämme jaloillamme... Aloin muuten harkita näyttelijän uraa tämän esityksen jälkeen, sillä vähintään Oscarin olisin mielestäni ansainnut siitä kun onnistuin vielä hymyilemäänkin tämän kokemuksen jälkeen!

Kotimatkalla laitoin kavereille kuvia ja videoita ihan paniikissa, ripset olivat kuin paksuja lankoja jotka oli tökätty suoraan luomeeni kiinni, ja liima oli palloina luomirajassa luomen päällä. Yritin kaikkeni tykätä ripsistä, mutta en onnistunut joten etsin Fuengirolasta suomalaisen kauneushoitolan jossa kävin poistattamassa ripset ja laitattamassa uuden volyymit tilalle. 

Tälläiset ötökänjalat koristivat silmiäni 

Tässä suomalaisessa paikassa ihmeteltiin, että miten minulle ei ollut tullut allergista reaktiota liimasta, joka oli siis ripsien sijaan kiinni luomessa paikoittain lähes nuppineulan pään kokoisina paakkuina. Ripset saatiin onnistuneesti poistettua ja uudet laitettua tilalle, ja olin todella huojentunut, sillä viimein sain kunnon ripset! Nämä tosin olivat hieman liian pitkät makuuni, mutta tuon kauhukokemuksen jälkeen meinasin itkeä onnesta kun ripset olivat paikallaan ja näyttivät näin siisteiltä:

Kiitos Harmonian Anni silmieni pelastuksesta! Oppikaa siis minun virheestäni ja harkitkaa kaksi kertaa ennekuin menette tälläiseen pieneen paikkaan laittamaan ripsiä ja jos vahinko pääsee käymään, hankkiutukaa niistä mahdollisimman nopeasti eroon ettei omat ripset tuhoudu tai tule allergista reaktiota!

Onneksi tästä katastrofista selvittiin säikähdyksellä ja jos jotain positiivista, niin ainakin tuntuu todella hyvältä nykyään istua luotto kosmetologin penkkiin kun ei tarvitse pelätä prosessia eikä lopputulosta, vaan aina saa sitä mitä meni hakemaan ;)

Ripsiterveisin,

Karolina

ps. Missä ne luvatut helteet on??

Mitä nyt?

Heipsan!

Kiusallisia "Mitäs sä nyt meinaat tehdä?"- kysymyksiä on lähiaikoina sadellut joka suunnalta, joten ajattelin vastata nyt kaikille yhteisesti blogipostauksen muodossa. Kiusallisen kysymyksestä tekee se, että vastaukseni voisi kiteyttää kahteen sanaan: "Hyvä kysymys".

Benalmadenan Buddha- patsaalta on muuten upeat näkymät Fuengirolaan, varsinkin auringon laskiessa!

Taustatiedoksi siis, että koulupaikka ei auennut Espanjasta. Hakemuksissa oli jotain häikkää (yllätys yllätys), mutta onneksi parin kyyneleen jälkeen tajusin, että se on oikeastaan ihan hyvä asia. Luulen, etten olisi ollut vielä valmis opiskeluun Espanjan kielellä jossain uudessa paikassa, yksin. Noh, ei auta muuta kuin alkaa miettiä vaihtoehtoja joita tällähetkellä on D:hen saakka. Tosin vaihtoehto a. vielä puuttuu sillä jos se olisi, osaisin vastata tuohon kysymykseen! 

a.) Kerron kun keksin jotain tähän

b.) David, Espanjan kuntosalini omistaja tarjosi minulle työtä uudelta saliltaan, mutta tämä ei ole kaikista luotettavin vaihtoehto joten lisäksi pitäisi varmaan keksiä toinen työ tai opiskella jotain samalla...

c.) Pari yötä sitten en saanut unta joten aloin googletella vapaaehtoistöitä Afrikassa. Minua houkuttelisi hirveästi lähteä jonnekkin köyhään paikkaan pariksi kuukaudeksi auttamaan ihmisiä jotka oikeasti tarvitsevat apua.

d.) Jäädä Suomeen tekemään töitä ja hakea Suomeen kouluun. Tämä olisi varmaan kaikista "järkevintä" mutta koska minun elämässäni sydän vie ja järki vikisee, en ole vielä ihan lämmennyt idealle.

Ihan hyviä ideoita kaikki vaikka itse sanonkin, mutta mikään ei oikeen tunnu omalta... Toisaalta olisi ihana jäädä Suomeen, sillä kaikki on täällä niin "helppoa" ja tietty perhe ja ystävät ovat täällä, mutta toisaalta taas tuntuu että täällä ei ole mitään minulle.

"A ship in a harbor is safe but that's not what the sips are for"

Tässä tapauksessa minä olen laiva ja Suomi on minun satama. Tämä laiva kuitenkin kaipaa jännitystä, uusia kokemuksia ja vaihtelevuutta. Vierivä kivi ei sammaloidu ;) 

Tässä siis oli suht. kattava vastaus kysymykseen "Mitä meinaat nyt?". Jos jollain on hyviä ideoita saa kertoa! Olen tällä hetkellä sen verran epätoivoinen, että minut saa puhuttua mukaan varmaan ihan mihin vaan :D Kysymys tällä hetkellä kuitenkin kuuluu: Voiko Suomi tarjota minulle sitä mitä kaipaan?

Hämmentynein terveisin,

Karolina

Kiinnostaako ulkomaillelähtö?

Holaa!

Muistan kun pari vuotta sitten kävellessäni koulusta koiin vaakasuorassa räntäsateessa vannoin itselleni (taisin oikeastaan jopa kirota tätä ääneenkin siinä hetkessä) että "en enää kestä tälläistä kuraa, mä niin muutan ulkomaille!" Tällaisten epätoivon hetkien lisäksi aina lomamatkojen jälkeen ahdistus palata Suomeen oli niin lamaannuttava, että olin aina lomanjälkeisen viikon 100% varma, että muutan pois Suomesta. Jotenkin arki kuitenkin vei aina mukanaan ja suomalainen mentaliteetti "enhän MINÄ nyt voi ulkomaille muuttaa" tappoi muuttohaaveeni. 

Viime keväänä sain aika puskista todella hyvän kuuloisen tarjouksen lähteä Espanjaan au-pairiksi ja kerran host-äitini kanssa puhelimessa jutelleena päätin, että se on nyt tai ei koskaan. Olin älyttömän innoissani mutta samalla tietenkin jännittynyt. Lentolipun ostin tyyliin silmät kiinni painaen vahvistus nappia, sillä minua jännitti niin paljon! Jännityksestä puheenollen: muistan ikuisesti sen tunteen lentokentällä kun istuin portin edessä ja mietin, että ei hitto mitäköhän tästäkin oikein tulee... Näin melkeen vuosi sen jälkeen voin sanoa, että siitä tuli elämäni paras kokemus ja olen varma, että päätös lähteä Espanjaan oli tulevaisuuteni, mielenterveyteni sekä elämänlaatuni kannalta se ainoa oikea. 

"Traveling is the only thing you buy that makes you richer"

Jos mietit ulkomaillelähtöä:

• Muista, että mikään ei ole lopullista. Jos sinua alkaa reissussa kaduttaa voit aina palata kotiin.

• Älä mieti liikaa!! Ei ole parempaa tapaa sabotoida itseään kuin ylimiettiä asioita. Tähän sopii oikeastaan sama ohje kuin siihen, kun ensimmäistä kertaa pitää uskaltaa ajaa moottoritiellä Espanjassa: silmät kiinni ja kaasu pohjaan.

• Itselläni ainakin jännitykseen toimi muiden ihmisten kanssa jutteleminen, he yleensä ovat asiasta melkeimpä enemmän innoissaan kuin sinä, joten he saavat kyllä sinunkin innostuksesi taas nousemaan suuremaksi kuin jännitys!

• Älä anna pelolle valtaa! Aina nuorempana mietin, että olisi niin siistiä lähteä ulkomaille ja ihailin niitä ihmisiä jotka tekivät sen. Jotenkin aivoihini oli kuitenkin iskostunut ajatus: "mutta enhän minä voi…". Hetkinen, miksi muka en voi? Kaikki muut ovat jotain super ihmisiä ja voivat, mutta minä en? BULLSHIT! Jos sinä haluat, sinä pystyt!

• Yritä olla odottamatta mitään. Jos maalailet pilvilinnoja päässäsi ja kuvittelet valmiiksi miten kaikki tulee menemään voi pettymys olla aika karvas. Toisten ihmisten saatika ympäristön on mahdotonta vastata päässäsi rakenneltuja kuvitelmia.

• Oikeastaan ei ole mitään mietittävää, ulkomaille lähtö on aina hyvä idea! Se opettaa niin paljon itsestä ja maailmasta ja olen varma, että harva katuu päätöstään lähteä. 

Silmät kiinni ja sekaan ;)

Yhteenvetona siis: elämä on lyhyt ja maailma on suuri joten lähde jos siltä tuntuu, myöhemmin ei ehkä tule enää mahdollisuutta. Läheiset eivät hylkää vaikka lähtisitkin ja tulisit häntä koipien välissä takaisin!

Ollaan rohkeita! 

Karolina

Elä ja anna toisten elää

Hei ♥

Olen viimeaikoina kokenut jonkun asteisen heräämisen joka on tuonut tietynlaista rauhan tunnetta. Olen nimittäin ymmärtänyt, että minulla on minun elämä ja sinulla on sinun elämä ja hänellä on hänen elämä. Jokainen elää omalla tavallaan eikä se ole kenenkään muun asia, miten päiväsi käytät, kenen kanssa ne vietät tai mitä sinä tavoittelet.

En osaa sanoa miksi, mutta tämä ajatus iski minuun kuin salama kirkkaalta taivaalta. "Live and let others live". Olen kuullut sanonnan aiemminkin, mutta nyt vasta OIKEASTI uskon siihen. Omaan elämään keskittyminen on paitsi hyväksi omille tavoitteille, mutta myös mukavaa kanssaeläjien kannalta. Ei ole kenestäkään kivaa kun joku tunkee nenänsä toisten asioihin ja jakaa ei-toivottuja mielipiteitään/ohjeitaan...

♥ Jos joku haluaa punnita ruokansa grammalleen ja syödä minuutilleen oikeaan aikaan anna hänen syödä rauhassa, nämä punnitut grammat eivät ole pois sinun annoksestasi.

♥ Jos joku haluaa syödä joka päivä keksin kahvin kanssa anna hänen nauttia rauhassa, ei se keksi sinun pyllyysi mene.

♥ Jos joku rakastaa samaa sukupuolta olevaa henkilöä anna heidän rakastaa, se rakkaus ei ole millään tavalta sinulta pois.

♥ Jos joku ei halua käyttää alkoholijuomia anna hänen juoda Pepsi Maxia rauhassa, jääpähän sinulle enemmän sitä alkoholipitoista.

Jos joku haluaa laittaa sun tukan täyteen pyykinpoikia anna hänen laittaa, ei edes satu.

En tarkoita, että kaikkia toisten ihmisten päätöksiä ja valintoja pitäisi ymmärtää, mutta ei niitä tarvitse tuomitakaan. Kaikki tekevät niin kuin itse näkevät parhaaksensa. Vie kamalasti energiaa kun omien päätösten ja valintojen lisäksi pitää arvostella ja punnita vielä toistenkin päätöksiä ja valintoja!

Peace and love,

Karolina

ps. Onnittelut kaikille koulupaikan saaneille! ♥

Tinderin ABC

Moikka!

Kesä on rakkauden aikaa joten mikäs sen parempaa kuin laittaa Tinder tulille ja alkaa selailla paikallista tarjontaa. Tässä Tinderin ABC kaikille tästä sovelluksesta kiinnostuneille!

Aloitteet. Olen kuullut, että jos tyttö tekee Tinderissä aloitteen ajattelee mies välittömästi, että tyttö on ns. varma nakki. Eli miehet tästä johtuu se miksi naiset eivät ikinä aloita keskustelua!

Bilehileet jotka tunnistaa ”Missä bileet?” keskustelunavauksesta ja humalanhuuruisista kuvista.

Chatti. Kannattaa muistaa että ensivikutelman voi tehdä vain kerran.

Deitit… Ei kannata odotella liikoja.

Exät kuvissa, siis mitäh?! Ihan vaan vinkkinä: kuvat naisten kanssa eivät tee sinusta yhtään houkuttelevampaa, päinvastoin saatat vaikuttaa aika epätoivoiselta… Tähän myös Eläimet. Jos profiilikuvassasi on pelkkä koira, pitääkö luottaa siihen, että koira yleensä muistuttaa omistajaansa?

Fuckboyt yrittävät leperrellä sinut suoraan siihen itseensä, mutta siskot pysykää lujina.

Googleta matchisi jos vaikuttaa epäilyttävältä.

Huumori toimii aina eli jos epäilet ettei pelkillä kuvilla mennä jatkoon kannattaa panostaa tekstiin! 

Itsevarmuutta pitää olla mutta ei saa olla liikaa! Ylimielisyyden ja itsevarmuuden raja on häilyvä joten be careful.

Jälkeenpäin kaduttavat vasemmalle pyyhkäisyt. Sydän särkyy kun pyyhkäisee vahingossa jonkun mielenkiintoisennäköisen tyypin vasemmalle.

Kaverikuvat joista ei tiedä, että kuka on kuka. Miten tälläisessä tilanteessa toimitaan, saako valita parhaimmannäköisen?

Liika innokkuus tappaa kyllä viimeisetkin mahdollisuudet. Jos keskustelukumppanisi jättää muutamatta kertaa vastaamatta niin kannattaa ehkä ottaa tästä koppi ja siirtyä eteenpäin.

Miesten duckface on harmillinen yleistyvä ilmiö.

Nakuilu. Ihan kivaa plussaa jos on hyvä kroppa mutta ei sitä tarvitse tunkea jokaikiseen kuvaan, tajutaan kyllä ensimmäisestäkin että olet #fitness 

Oksennus meinaa lentää jos tää nakuilu menee toiselle levelille eli pojat tässä teille vinkki: järki päässä ja HOUSUT JALASSA hyvä tulee :)

Pituutta ei ole pakko mainita siinä esittelyteksissä. Jos se kuitenkin koet, että se on tärkein valttikorttisi niin anna mennä ja laita se vaikka siihen nimikenttään nimesi tilalle niin ei varmasti mene keneltäkään ohi!

Quumat urheilulliset miehet ottakee yhteyttä!!

Ruoanlaittotaidoista (jos sellaiset omistaa) kannattaa varmaan mainita profiilissa, ne iskee sekä miehiin että naisiin. 

Se kiusallinen hetki, kun sukulaisia tulee vastaan Tinderissä. Jos tähän yhdistyy vielä vahinko oikealle swaippaus niin seuraavan sukukokouksen voikin jättää suosiolla väliin. 

Tapaamispaikasta on kyllä pakko valehdella jos suhteeseen saakka päästään.

Uu mitkä hymykuopat!

Vahinko superlikejen (ja tykkäysten yleensä) kanssa kannattaa olla varovainen, yleensä ne meinaa sattuvat menevään juuri sellaisille tyypeille joille et niitä todellakaan haluaisi antaa… 

What the hell; jos alotat keskustelun panosta vähän enemmän kuin "moi mts?".

X tulee aika äkkiä jos olet jokaisessa kuvassasi kalja kädessä ja rööki huulessa. Tai oikeastaan yksikin tälläinen kuva riittää.

Yleisohjeeni tämän sovelluksen käyttöön on se, että järki päässä pääsee pitkälle. Ja se että älkää nyt hyvät ihmiset  käyttäkö rahojanne siihen Premiumiin :D

Tinder on kyllä varsinainen Zoo jossa vallitsee viidakon lait. 

Åunou etkai just kirjoittanut mun nimeä kahdella iillä

Älkää ottako tätä koko juttua liian vakavasti

Öö ei kiitos, ei panna menemään

Tämä sovellus jakaa mielipiteet ja ymmärrän kyllä että se voi olla myös aika ”vaarallinen” paikka, mutta netissä nyt yleisestikin pitää olla varovainen eikä kannata uskoa kaikkea mitä näkee. Niinkuin sanoin jo aiemmin, järki päässä pääsee pitkälle eli jos ”Jarmo 23” näyttää kuvissa Jarmo 47 niin ei kannata päästää jatkoon.

Un beso,

Karolina

4+1 vippaskonstia liikakilojen välttelyyn ulkomailla (toimii myös Suomessa)

Heippa!

Nyt on melkein viikko vietelty Suomen kamaralla ja pikkuhiljaa alkaa taas tottua tähän elämään täällä pohjoisessa. Lentokoneessa istuessa oli hyvin aikaa miettiä kulunutta vuotta ja yksi ikävä asia nousi mieleen... Tämä asia tuli opittua niin sanotusti kantapään kautta, tai käytännössä suunhan kautta se meni ;)

Aupair- ja vaihto-oppilasvuotta viettäessä yleensä matkan tärkeimpänä tavoitteena on nauttia tästä ajasta koko sydämellä, joka monesti johtaa ruokavalion löysentämiseen ja juhlimisen lisääntymiseen. Tämä on toki ihan sallittua ja näin ainutlaatuisesta kokemuksesta kuuluukin nauttia täysin rinnoin (ja vatsoin). Itselleni au-pair syksynä karttui muutama lisäkilo juurikin tämän nautiskelun seurauksena. Tämä on oikeastaan hieman ”nolo” aihe kirjoittaa ja minulla meni aikaa ennekuin pystyin edes itselleni myöntämään, että nyt on tullut lihottua. Nyt vihdoin puolenvuoden jälkeen olen kuitenkin varmis uhraamaan oman egoni jotta voisin pelastaa tulevia au-paireja ja vaihto-oppilaita tältä kamalalta kohtalolta!

Vinkki nro 1: Jos olet Suomessa urheillut, älä lopeta sitä ulkomailla. Tässä meni minulla metsään… Vaikka tuntuu, että aikaa ei millään riitä kaikkeen uuteen ja ihanaan ja sen lisäksi vielä urheiluun, niin mietippä uudestaan. Ei toki tarvitse vetää kahta treeniä päivässä tai treenata edes joka päivä, mutta älä unohda urheilua kokonaan! Jos esimerkiksi tykkäät lenkkeillä voit tutustua uuteen alueeseesi lenkkien muodossa (mutta en suosittele lähtemään ensimmäisinä päivinä pimeää vasten koiran kanssa lenkille rikkinäisellä hihnalla joka katkeaa juuri sinä hetkenä kun tajuat, että olet eksynyt. Tämän jälkeen joudut nimittäin ottaa dogin kainaloon ja pimeässä yrittää epätoivoisesti suunnistaa kotiin kännykkä, kuulokkeet ja vesipullo toisessa kainalossa ja piski toisessa… Toki tämä tuo mukavaa vaihtelua perinteiselle powerwalkille ja saat mukavan poltteen myös käsiin, joten jos kaipaat uusia tuulia lenkkeisihi; go for it).  

Jos rantakadulla turistien seassa pujottelu kyllästyttää kannattaa lähteä sisämaahan jossa lenkkeilymaisemiin saa hieman vaihtelua!

Vinkki nro 2: Espanjassa helposti lähtee mukaan tähän viini lounaalla- kulttuuriin. Ei kannata antaa sille pikkusormea sillä se todellakin vie koko käden. Viinilasi lounaalla on kuin susi lampaan vaatteissa; tuntuu niin viattomalta vetäistä lasi vino blancoa lounaalla (varsinkin jos syö salaattia) mutta mieti: jos juot muutamana päivänä viinilasillisen lounaalla se on jo 4 annosta viikossa. Et ehkä lähtenyt juhlimaan sillä viikolla, mutta melkeen sama määrä alkoholia tuli nautittua. Tässävaiheessa kannattaa myös ottaa huomioon Espanjalaisten viinilasillisten koot; siinä mennään varmaan helposti 20cl tienoille :D

Vinkki nro 3: Kaikkien ruokavaliovirheiden äiti: ÄLÄ OLE SYÖMÄTTÄ KOKO PÄIVÄÄ JA ILLALLA VETÄISE KOKO PÄIVÄN KALOREITA KERRALLA NAAMAAN. Guilty!! Tuntui aina hirveän ansaitulta ajatella ”enhän mä ole syönyt tänään melkeen mitään joten voin hyvin vetäistä kunnon annoksen nyt illalla” Ei ei ja ei. Niinkuin kaikki varmaan jo tietää; tälläisestä rytmittämisestä menee aineenvaihdunta sekaisin, eli ei siis hyvä idea ollenkaan. Nyt tulee vinkki mitä on toitotettu joka paikassa ihan kyllästymiseen saakka: syö pieniä annoksia useita kertoja päivässä. Näin vältät nämä iltaiset ylilyönnit, verensokeri pysyy tasaisena koko päivän ja kroppa käyttää saadut ravintoaineet hyväkseen, eikä varastoi niitä uimarenkaaksi lantiolle. Toki Espanjassa myös uimarenkaat ovat tarpeellisia, mutta koska keskivartalolihavuus on vaarallista, suosittelen ostamaan mielummin ne rinkulat sieltä rantaputiikeista.

Vinkki nro 4: Älä kiellä itseltäsi totuutta. Double guilty! Nyt tulee päivän läppä: ajattelin omassa pienessä mielessäni päinvastoin laihtuneeni juuri tämän ”en syönyt päivällä juuri mitään” ja ”join viiniä vain lounaalla” politiikan ansiosta. Hehheh, eipä paljoa naurattanut kun Joulukuussa astuin Suomessa vaa’alle ja totuus iski päin näköä... 

En missään kohtaa ollut ylipainoinen, mutta itsetunnolle nämä kertyneet kilot olivat aika kova paikka

+1 Paras vippaskonsti jonka voin antaa tähän lisäkilojen välttelyyn on se, että hanki host-perhe jossa ei osata kokata. Metsään mentiin siis oikein urakalla tämän suhteen minun kohdallani. Host-äitini on loistavan persoonan lisäksi myös loistava kokki ja tälläinen herkkupylly kun olen niin sitä hyvää ruokaa ei vaan voinut vastustaa! Eli siis perhettä valitessasi varmista, ettei kumpikaan vanhemmista tai perheen lapset ole MILLÄÄN TAVALLA kiinnostuneita ruoanlaitosta. Näin vältyt ainakin kotona suurimmilta houkutuksilta (tai päädyt illalliselle pikaruokaravintolaan, who knows…?)

Tällä kirjoituksella haluan tuoda ilmi sitä miten helppoa itseä on huijata näissä asioissa. Elämästä saa ja pitää nauttia, kunhan ei sulje silmiä totuudelta. Siinä vaiheessa kun tietää haitat ja hyödyt voi itse tehdä valinnan josta voi jälkeenpäin syyttää/kiittää vain itseään. Minun tapauksessani koko syksy tuli nautittua ja keväällä sitten palattiin takaisin ruotuun ja voin onnellisesti sanoa karistaneeni kaikki syksyllä karttuneet kilot, ja se jos mikä on hyvä tunne!

Ihanaa juhannussunnuntaita kaikille, nautitaan lämmöstä <3

Un beso,

Karolina

Ulkomailla asumisen varjopuoli: Missä on koti?

Moikka!

Iiks, 24 tuntia niin istuskelen lentokoneessa nokka kohti Helsinkiä. Matkalaukut alkaa olla joissainmäärin pakatut (lue: 5kg ylipainoiset), huone siivottu ja enää vaikein osuus on jäljellä; hyvästit. 

Ulkomailla asumisen huonoin puoli ehdottomasti on se, että vaikka on kaksi kotia, ei ole kotia. Kuulostaa ehkä vähän kliseiseltä, mutta tunnetustihan koti on siellä missä sydän on, mutta mitä jos se sydän on kahdessa paikassa? Kai sen voisi sitten ajatella niin, että on kaksi kotia, mutta ei se minusta niinkään mene. Aina kun menet kotiin sinun täytyy hyvästellä joku rakas ihminen. Tämä on todella raskasta ja ainakin minun tapauksessani se vain vaikeutuu joka kerta. Ainoa hyvä puoli mitä tästä keksin on se, että oppii arvostamaan läheisiä enemmän (ja tietenkin nautin myös siitä kun palatessa kotiin pitkästä aikaa saa olla hetken lellikkilapsen asemassa ;) ). Se fiilis kun näkee perheen ja ystävät pitkän erossaolon jälkeen on korvaamaton, silloin tietää että on tullut kotiin.

Rankkoja hetkiä!

Kaiken tämän syvällisen pohdiskelun jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että pidän kotina Suomea. Siellä olen syntynyt ja kasvanut ja siellä minulla on muistoja, ystävät ja perhe. Espanja puolestaan tuntuu minulle siltä kodilta mihin minun olisi kuulunut syntyä. Kuulostaa varmaan aika kummalliselta, mutta minun kierossa päässäni tämä tekee järkeä! Esimerkiksi kaikki tulevaisuudensuunnitelmat mitä olen miettinyt suuntautuvat kaikki Espanjaan, tällä hetkellä tuntuu siltä, että haluan luoda itselleni elämän tänne.

Tämä kuva on otettu silloin kun viime elokuussa olin lähdössä Malagaan ensimmäistä kertaa. Oli aika jännittyneet fiilikset!

Tästä negatiivisesta seikasta huolimatta suosittelen kyllä ulkomaille lähtöä todella lämpimästi, oma maailmani on ainakin avartunut ihan hirveästi ja paljon on tullut kasvettua tämän viimeisen vuoden aikana. Nämä ovat sellaisia asioita, joita ei voi kukaan toinen ihminen sinulle antaa eikä niitä voi ostaa rahalla. Niinhän se on, että parhaat asiat ovat ilmaisia (lentoliput tosin on aika kalliita, kannattaa varata ajoissa) ja että on mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Nyt on ollut kaukana sen aikaa, että on ihanaa tulla taas hetkeksi lähelle <3

Täältä siis tullaan Suomi, ilon ja haikeuden sekaisin tuntein ruisleipä mielessä! Jos joku muuten sattuu huomenna illalla olemaan Malagan lentokentällä niin se silmät umpeen itkenyt 10 (matkalaukku)liikakilon kanssa tuskaileva nyyhkyttävä blondi olen minä, saa tulla moikkaamaan.

Lopuksi vielä suuri kiitos parhaista parhaalle host- perheelle joka sai minut tuntemaan kun olisin osa perhettä, ja jonka kotoota löytyi myös minulle koti. Kiitos että avasitte minulle tämän maailman <3

Un beso,

Karolina

Ruoan perässä Suomeen

Heipsun! 

Koska kotiinpalu odottaa parin päivän päästä ja voin melkein jo tuntea sen Suomessa vallitsevan syksyisen ilmaston ihollani, on aika pysähtyä miettimään että minkä ihmeen takia haluan jättää tämän lämmön ja auringon siihen Suomessa odottavaan vesisateeseen... Tässä tulee siis top 10 asiaa mitä odotan Suomeenpaluussa!

Onneksi Suomi on tuhansien järvien maa niin ei tarvitse näitä järvimaisemia ikävöidä ;)

1. Tyttöjenillat parhaassa seurassa <3

2. Tuusulanjärven ympäri pyöräily. Olen itsekin vähän yllättynyt, että tämä löytyy top 10, sillä oikeastaan vihaan pyöräilyä :D Jotenkin tuo on vain niin kiva ja sopivan pituinen lenkki ja ette arvaakkaan kuinka monet syvälliset oivallukset ja vaikeat päätökset on tuon lenkin varrella tapahtunut!

3. Mtv3 katsomosta Sinkkuillallisen katsominen omalla kotisohvalla veljien kanssa on ihan parasta aivot narikkaan viihdettä ja sitä odotan todella innolla! :D

4. Tuore ruisleipä ja elovena puuro sekä tietenkin IRTOKARKIT <3 namnamnam! Pakko kertoa tähän väliin, että keväällä oli niin pahat irtokarkki mieliteot, että pakotin pikkuveljeni skypen kanssa Prismaan irttis ostoksille. Videokameran välityksellä minä valikoin karkkeja joita veljeni sitten laittoi pussiin ja vei kaverilleni joka toi karkit minulle Italiaan, jonne menimme moikkaamaan toista kaveriani! Olen tästä ikuisesti kiitollinen veljelleni ja Heidille, jotka mahdollistivat sen irtokarkkiöverin joka taltutti himoni koko loppukevääksi. Nyt pikkuhiljaa alkaa kuitenkin taas jo irttarihammasta kolottaa ;)

5. Mökkeily ja järvivedessä uiminen! Varmaan paras hiushoito on uida järvivedessä, sillä sen jälkeen tukka on ihan super pehmeä ja sileä enkä ole millään aineilla saanut vastaavaa efektiä aikaiseksi.

6. Mummin ja papan luona kahvittelut ja mummin leipomat pullat!

Hmm aika mielenkiintoinen poseerausasento :D näitä kahta Ruotsin hölmöläistä on ihan hirveä ikävä!

7. Saan vihdoin viettää kunnolla aikaa kavereideni kanssa. Erityisesti odotan innolla kahden ystäväni näkemsitä jotka ovat asuneet viimevuoden ulkomailla ja ovat nyt kesän Suomessa. Viimeksi jouluna nähtiin eikä silloinkaan keretty viettää paljoa aikaa yhdessä, mutta nyt senkin edestä <3

8. Juhannus! Minulla ei oikeastaan ole niin väliä että sataako juhannuksena vai ei, sillä odotan niin kovasti grillailua ja illanviettoa kavereiden kanssa että tuskin edes huomaan jos alkaa sataa :P

9. Vaikka Espanja on kuulemma Euroopan terveellisin maa, on täällä ravintoloissa salaatit yleensä aika kämäsiä. Hyvät ja raikkaat salaatit kuuluvat kesään kuin nenä päähän joten vesi kielellä odotan mm. Fazerin ja Kulmiksen salaatteja!

10. Mansikat, herneet, kirsikat ja uudet perunat on kyllä Suomen ylpeys näin kesäaikaan ja niitä tuleekin varmaan popsittua ihan laittoman paljon!

Kuten huomaatte, ruoka on yksi suuri vaikuttaja joka minua vetää kesäksi Suomeen :D Tänään lähettelinkin äidille jo listaa, että mitä sieltä kaapista pitäisi löytyä kun tyttö tulee kotiin! Listaan kuului mm. hernemaissipaprika (josta erottelen paprikat erikseen koska ne pilaa herneen ja maissin maun), Skyr rahka, ruisleipä (tietty) ja Elovena puuro. Viiden tähden aamiainen siis tiedossa heti keskiviikkoaamuna! Saa vinkata jos listasta puuttuu joku ihan must- tuote mikä on minulta unohtunut :P

Un beso,
Karolina