5 asiaa jotka tein, joita toivon etten olisi tehnyt

Moikka!

Tiedättekö sen hetken, kun joku tekee jotain niin tyhmää, että ei voi muuta kuin ihmetellä miten tyhmiä ihmiset ovat? Jokaiselle on varmasti itselle käynyt tälläisiä tyhmyyden hetkiä, mutta onneksi niille voi jälkeenpäin nauraa. Viimeviikolla flunssassa keräsin muutaman oman elämäni tähtihetken ja nyt jaan ne teidän kanssanne, enjoy!

1. Tanssin wanhojentanssit vuonna 2014 ja olin jo elokuussa ostanut unelmieni prinsessamekon, jonka vein muistaakseni joulun jälkeen ompelijalle pienennettäväksi. Pienennyksen jälkeen kuitenkin olin vielä laihtunut, joten kun h-hetki oli käsillä, mekko ei vain pysynyt päällä. Ensimmäisissä tansseissa tungin mekkoni rintamukseen sukkia, mutta se osoittautui huonoksi ideaksi, sillä mekko ei pysynyt päällä niistä huolimatta. Toinen yritykseni oli teipata jesarilla puku kiinni ihooni ja hakaneuloilla kavennettua pukua hieman sopivammaksi. Tämäkään ei kuitenkaan riittänyt, vaan viimeinen toivoni oli täyttää rintamus käsipaperilla. Se oli hyvä idea siihen saakka, kunnes talouspaperia alkoi tulla ulos mekon sisältä ja putoilla lattialle, mikä oli hieman noloa... 

Opetus: Älä käytä paperia tissiensuurennukseen

Yhden päivän lihotuskuuri ei myöskään toiminut, yritin nimittäin syödä ihan hirveästi sinä päivänä kun tajusin mekon olevan liian suuri :D

2. Kaikki varmaan ovat nähneet piirretyissä/hauskoissa kotivideoissa, kun jotkut idiootit nuolevat jäistä rautaa ja jäävät kielestään kiinni siihen. Minä voin ylpeänä kertoa kuuluvani näiden idioottien joukkoon. En tiedä mikä päähäni meni, mutta muistan kun joskus ala-aste ikäisenä olin yksin kotona ja sain idean mennä nuolemaan jäistä rautaporttiamme. Kieli jäi siihen aika napakasti kiinni heti ensimmäisellä lipaisulla ja siinä sitä sitten oltiin. Paniikissa selviytymisvaistoni heräsivät ja repäisin kieleni väkisin irti portista "kerran se kirpaisee"- idealla. Todellakin kirpaisi ja puolet kielestäni taisi jäädä kiinni siihen porttiin, mutta hei ainakin tuli todistettua tämä myytti todeksi!

Opetus: Pakkassäällä pidä järki päässä ja kieli suussa.

3. Olin keväällä lähdössä Milanoon viettämään viikonloppua kavereideni kanssa, mutta matka meinasi tyssätä jo lentokentälle, sillä tällä kerralla meni pieleen parikin juttua. Ensinnäkin saavuin kentälle tuntia ennen lennon lähtöä, enkä tuntia ennen boardingia. Ei siinä vielä mitään, vaan olin ilmeisesti laittanut aivoni jo etuajassa lomamoodille, sillä katsoin porttini jostain syystä aivan päin mäntyjä ja lähdin etsimään sitä toisesta päästä kenttää, eivätkä hälytyskelloni soineet vaikka tässä osassa kenttää ei ollut muita matkustajia eikä edes henkilökuntaa. Loppujenlopuksi löysin itseni tyhjästä lähtöaulasta jonka ovet lukkiutuivat takanani. Olin siis jumissa tässä tyhjässä lähtöaulassa, kun lennon lähtöön oli enää parikymmentä minuuttia. Oli siinä varmaan ihmettelemistä miehellä, jolle soitin ovessa olevalla puhelimella ja sönkötin paniikissa espanjaksi, että etsin porttia (joka oli siis aivan toisella puolella kenttää) josta lentoni lähtee ihan pian ja minun on päästävä pois jotta kerkeisin lennolle. Mies avasi minulle ovet ja neuvoi tien portille ja lähdin juoksemaan kentän läpi melkein itku silmässä, olin ihan varma että myöhästyn! Onneksi kuitenkin portille saapuessani siellä oli vielä pitkä jono, joten ehdin kuin ehdinkin paikalle ajoissa!

Opetus: Heitä aivot narikkaan vasta, kun olet sisällä lentokoneessa.

4. En ole ikinä ollut millään tavalla kiinnostunut instrumenteista, mutta yläasteella minusta kuoriutui yllättäen muusikko. Luokkani piti esittää vappuriehassa The Beatlesin Hey Jude- biisi, mutta bändistämme puuttui rumpali ja jouduimme istumaan luokassa niin kauan, että joku ilmoittautuisi vapaaehtoiseksi. Koska minuutit kuluivat eikä kukaan suostunut tehtävään päätin ottaa one for the team ja alkaa rumpaliksi. Tehtäväni oli soittaa peruskomppia koko biisin ajan, mutta jossain vaiheessa esitystä rytmini sekosi jonka seurauksena laulu hyytyi kiusallisesti ja muistan kun luokkalaiseni alkoivat katselemaan toisiaan "mitäs nyt"- ilmeet kasvoillaan... Onneksi talonmiehemme oli ilmeisesti musiikkimiehiä sillä hän pelasti esityksemme näyttämällä minulle kulisseista oikean rytmin. 

Opetus: Jatkossa jätä soittaminen muille ja keskity itse kuuntelemiseen

5. Päätin jouluna toteuttaa korkkarijuoksun jäisellä juna-asemalla muovipohjaisilla korkokengilläni muutaman alkoholiannoksen nauttineena, ja voitte varmaan kuvitella lopputuloksen. Olimme tyttöjen kanssa lähdössä Helsinkiin baariin ja meille tuli kiire junaan, joten juoksimme puolet matkasta ja aivan viimemetreillä junan ollessa jo asemalla tein pesispelaajan tavoin mahasyöksyn laiturille, josta kuitenkin taistelijana pinkaisin samointein pystyyn ja sisään junaan. Junassa huomasimme, että kämmenestäni vuosi runsaasti verta junan lattialle, joten bileiltani päättyi Peijaksen sairaalaan tikattavaksi... Toivoin vähän erilaista päätöstä illalle, mutta ainakin tästä illasta jäi arpi muistoksi kämmeneen ja illasta todellakin tuli unohtumaton!

Opetus: Korkkarijuoksu kuuluu kesään, ei talveen jäiselle junanlaiturille

Vähän harmitti, että ilta loppui lyhyeen mutta onneksi jo sairaalan odotushuoneessa meitä nauratti kaverini kanssa koko tilanne! 

Onneksi virheistä oppii!

-Karolina